Ikänäköä tontuilla? / Were Santa's helpers slacking-off ?

(klikkaa kuvaa)

   Kyllä on tontuillekin tullut ikänäköä, sillä lahjoja tuli sen verran että .. ei taida olla pukilla ihan viimeisimmät ”kiltit – tuhmat listaa” käytössä. Sain kummilasten koulukuvia (joita aina toivon), namia (mm.Stockan suklaakonvehteja ja vihreitä kuulia), Mikki Hiiri aiheiset tyynyn, astia- ja kylpypyyhkeen, pinsetiti valolla (=minun partakone), kudotun kaulaliinan ja lapaset, kakkulautasia samaa sarjaa kuin viime vuotiset kaffekupit ja nahkaisen käsilaukun johon mahtuu iPod’in. Siinä vasta osa lahjoista, joten kilttinä ollaan oltu. Näköjään.  Lapsilta olen kuulostellut miten heidän joulunsa on mennyt, ja samoin on tullut viestiä että kilttejä ovat olleet. Onkohan pukki alkanut löysäilemään ikää tultua lisää?

   Ennen pukin tulemista oltiin syöty. Ja hyvää ruokaa. Olin vieraana joulupöydässä ja piti olla hieman siis vieraskorea ja syödä (tai maistella) sellaistakin mitä ”normi oloissa” jättäisin väliin. Mutta se ei muodostunut ongelmaksi J  ja kaikkein ”eksoottisimman” skippasin kokonaan. Makuja oli pöydässä vaihtelevasti; kolme + yksi kattausta pitivät siitä huolen. Ja voih! kyllä olikin hyvää ruokaa. Kiitokset emännälle vielä kerran.

   Pukki tuli jo vajaata seitsemää ja voi sitä iloa mitä hän toi taloon. Siinä nuortui jo vanhakin J (ja nyt en viittaa itseeni).”Löysin” sivupöydältä digi-pokkarin jolla yritin ottaa joitain kuvia. Jää varmaan ensi vuoteen ennen kuin näen nuota räpsäyksiä. Tässä tapauksessa on tapahtuman dokumentointi etusijalla ja tekninen laatu tulee kaukana toisena. Noh, selityshän tuokin huonoille kuville.

   Oi, jouluaamu (päivä) on aurinkoinen! Äsken kynttilää lyhtyyn vaihteessa metsästä kuului vaan ropina kun yön kuura sulaa.  Rauhallista joulupäivää kaikille ja toivotaan että lasten lelut kestävät päivän koetukset J

(click on the picture) 

  If the measurement of ”being good” is the amount of received gifts, I think the Santa’s little helpers have ”age vision” (or then they’ve been slacking-off). I got school photos from some of my godchildren (and that was what I had wished for), sweets, a Mickey Mouse decoration pillow, kitchen towel and a bath towel, tweezers with a light (= my razor), a knitted scarf and mittens, and a leather hand-b ag into which my iPad fits in. And that was only a part of the presents received, so it indicated that I had been good..  I’ve been checking with kids how their christmases have been and they’ve also reported heaps of presents. I do wonder if Santa has become a bit of a push-over at his old age ..

   Before Santa came yesterday evening, we had eaten well, and good food. I was a guest at the table, so I had to behave and eat (or at least taste) things that I normally would skip. But that did not become a problem, and the most “exotic” things I ignored completely J There were plenty of food & tastes at the table, that was covered by the three + one settings. Oh! the food was tasty. Once again a sincere thanks to the hostess.

   Santa arrived just before 7pm and the amount of joy he brought to the house was enormous. Both young and elder were over-joyed. I “found” a digital camera from a side-table and took some snapshots. I think it may be as late as the 2^nd week of the new year that I see those shots. In this case the priority task was to document the event and as a 2^nd place came the .. technical quality. Well, doesn’t that sound like a good excuse for bad pictures?  J

    Christmas morning (or day) started with sun-shine. Just now when I took a new candle into my lantern, I could hear the sound of melting water dripping from the trees. There was no snow to melt but quite thick frost from last night.  A peaceful Christmas day to you all and let’s hope the kids’ toys last the heavy use they get today ! 

It's here / Nyt on JOULU

   Niin se koitti sitt viimeinkin jouluaatto. Onhan tätä jo odotettukin! Kaikki se aika ja energia jonka olen laittanut tähän päivään valmistautumiseen voisi antaa oletuksen että olen valmis. Mutta .. enpä olekaan. Eileen sain paketoitua ne lahjat jotka toimitin eilen illalla. Nyt kello on jo yli 10 aattoaamuna ja vielä on tän päivän paketit paketoimatta. Varsinainen tonttu-tohelo täällä !  Kyllä tässä vielä ennättää.. Vajaan parin tunnin kuluttua pitäisi olla jo naapurikunnassa, auto pakattuna päivän rientoihin. Feisbuukista olen seurannut että kinkku on paistettu ja äsköön vielä varmistin että kutsu on voimassa. Tiedä häntä jos oon vaikka näin viimemetreillä suututtanut emännän ja kutsu on peruttu. Soitin ja kummityttöni vastasi puhelimeen. Lievällä valas-murteella (ref. Nemoa etsimässä) vaihdoimme pikaiset kuulumiset ja sitt pääsin asianomaisen kanssa keskustelemaan. Olin lähettänyt feisbuukissa ”perhepyynnön” ja hää sen dellas ..  Noh, oli kutsu vielä sentään voimassa J

  Alkuviikosta keskustelin Rotari-kokouksessamme Irlantilaisen kanssa ja hän kertoi omista jouluperinteistään, ajalta vielä kun oli kotimaassaan. Siellä tämä 24.pvä on ihan tavallinen arki. Kuudelta käydään pubissa yhdellä, mennään kotiin ja tullaan kymmeneltä ehtoolla takasi pubiin ja juhlitaan urakalla. Aamuyön tunteina sitt pukin kanssa samaa matkaa kotiudutaan. Kuullosta hiukan erilaiselta ko meillä. Klo 12 julistetaan joulurauha ja sitt alkaa RAUHA. Ollaan oman perheen kesken, yritetään olla riitelemättä (huom. yritetään) ja toivotaan että pinna ei pala .. samoin ko että laatikot ei pala uuniin J

  Jos meillä aikuisilla on ”vaikeeta”, niin mietippä lapsia. Ovat tsempanneet jo viikkokausia ollakseen kilttejä ja näin varmistaakseen että pukki tuo lahjoja. Sitt joutuu odottamaan vaikk kuinka kauan pukin tulemista. Tai tuleeko edes pukki? Voihan se olla että tontut tuovat lahjat eteiseen ja matka jatkuu. Ja mitä sitten tuovatkaan? Onko toivelista mennyt perille ajoissa? Nuo toivelistat ovat välillä ihan hyödyllisiä, mutta sitten kun lista sisältää koko lelukatalogin, niin ainoa hyöty listasta on että lapsi on saanut harjoitusta kirjoituksessa.

  Tänne etelä-suomeen pukin on paree yrittää olla tulematta porolla, ell’ei se poro sitt lennä. Meillä ei ole lunta maassa lainkaan. Eilen aamulla oli vielä paksu routakerros puissa, mutta sade vei senkin. Ny on harmaata ja märkää. Ei se mitään !  Mieli on korkealla ja eiku paketoimaan ja reisuun.

Oikein hyvää joulua kaikille lukijoille !!

   Finally it’s Christmas! YES!! Considering all the time and energy I’ve put into preparing for this day, one could think that everything is ready, but .. no no. It is 10 am and I haven’t yet wrapped the gifts to be handed-out today.  But hey, there is still time. In about an hour I need to be on my way, with everything packed into my car for today. Got to remember the Playstation game console I promised to take with me. My goddaughter wants to play the “monkey mania”. The good part is that I don’t have to pretend to loose to her. She is better than I am. I just have to try not to get upset for the repeated loosing …  Boy, it may be a difficult evening for me ..   I had to check that the invitation for tonight was still on, as in FB the host of the evening declined my “family invite”. But the response was still positive.  

  The 9-10 year olds are smart, soo smart. I don’t know how it happened, but every now and then when I speak with my goddaughters that are at that age, we end up speaking in whale-dialect (ref. finding Nemo). I’m not sure at all that “the others” understand why we sometimes speak like that ..

  Earlier this week I spoke in our Rotary meeting with an Irish woman, and she told about the Christmas traditions “back home”.  Today, the 24^th is a “regular day” and they go to the pub in the afternoons “for one” and then go home. Around 10pm they return to the pub and party all night and return home in the early hours of Christmas, at the same time with Santa. This is quite different that how we celebrate Christmas. Today at noon the Christmas peace is declared and then it becames PEACEFUL. We stay with our families and try our best not to quarrel. It’s pretty hard also for the kids who have been trying their best for weeks to be on their good behavior, to ensure that they get presents. And today they have to wait for hours for Santa to come, if he comes. It may also be that he or his helpers just drop the presents in front of the front door and continue their merry way. And that is not the only stressing point today. Did the letter to Santa get there in time? Sometimes these letters by the way are a good source of hints, but if the letter is just a copy of all the things in the toy-catalogue ..  the only benefit of it is that the kid got some exercise in writing.

   When Santa comes to southern-Finland, he better have the flying reindeers. We have no snow or frost. Yesterday we still had a thick frost in trees and on the ground, but the rain has .. melted it all. Now it gray and wet ..  But it’s not effecting the mood. Spirits are HIGH, so I better wrap the last presents J

I want to wish to all of you, my “dear readers” a very merry Christmas !

Happy birthday ladies / Hyvää syntympäivää arvon naiset !

  Tomorrow is the day we’ve been waiting for, December 24th. That’s when we celebrate Christmas. The 25^th is a “holy – day”, tomorrow it’s Christmas for us. I’ve completed most of my shoppings, only a cake still to be purchased. And for that I need to go to the bad place, the town of Lohja. The drama of merging  my little village to the evel-Lohja got an new ridiculous chapter on .. Wednesday (?). Our village council had re-done the voting  (even the appeal is still open in “high court”), and the result was about the same : 13 against and 14 for the merger. A lady that had previously voted for against the merger voted now for it. Just because of all this ridiculous appealing etc.  So the story continues and we are being laughed at on national level. Yep, our little villages struggle is noted on national level. Yep yep.

  After the cake is brought home, there is “only” left the wrapping of the gifts and deliveries. The delivery part is my favourite : driving around in my Volvo CX90 and listening to Christmas music.  Having hush-hush discussions with the parents so that the kids don’t get a clue why I’m popping for a quick visit.

  I’m also getting excited over present wrapping and the “final sprint”, so today’s blog entry is short.

“Some day at Christmas” plays on my iPod as I wish you “good luck” for the final stretch in the Christmas preparations.

  You better watch out, you better not cry …

  Ps. Happy birthday Maija, Queen Silvia and Arja (my 2^nd mom)

   Huomenna koittaa päivä jota tässä on odotettu, juoluaatto.  Joulukuun 25. on pyhä-päivä, mutta maailmalla monessa paikassa ”se joulu”. Olen saanut valmiiksi liki kaikki ostokseni, jäljellä on vain kakun osto joulupöytään. Ja sitä varten joudun menemään sudensuuhun. Lohjalle. Lohja on paha paikka. Meidän kuntaliitos-draama sai lisää komedian piirteitä keskiviikkona(?) kun kunnanvaltuusto meni ja uudelleen äänesti (vaikka valitusprosessi on vielä kesken) ja tulos oli 13 vastaan ja 14 puolesta. Oli joku kokoomuksen-täti saanut tarpeeksensa tästä turhasta valittamisesta ”korkeimpaan” oikeuteen ja ”Kekkosliittomaisesta” lähestymisestä, että vaihtoi äänensä liitoksen puolelle.  Niin sitä pitää! Näin me pysymme valtakunnan-uutisissa ja kaikk meille nauraa. Jep jep.

  Kun saan kakun hankittua, jäljellä on ”vain” lahjojen paketointi ja toimittaminen. Toimitus on mukavaa, sillä saa ajella ympäri maakuntaa Volvollaan ja kuunnella joulumusaa. Hiljaisia keskusteluja lasten vanhempien kanssa, jotta lapsille ei valkene syy vierailuuni ..

Olen niin innnoissani tästä ”loppurypistyksestä” että jää blogi-kirjoitus lyhyeen..

iPod’ista kuuluu Motown Christmas –lauluja ja mieli on virkeä.

 Tsemppiä kaikille vielä viimeisiin valmisteluihin !

Ps. Hyvää syntymäpäivää Maija, kuningatar Silvia ja Arja (toinen äitini)

70's show / Paluu menneisyyteen

 

  Tällä viikolla Suomen kouluissa on vietetty joulujuhla jos toinenkin. On ollut juhlia aamulla ja toisia illalla. Eiköhän meillä ollut joulujuhlat ala-asteella aina illalla, sillä muistelen yleisössä olleen myös vanhempiamme. Vaikka noista joulujuhlista on jo .. muutama vuosi, muistan että ekaluokan juhlissa esitin lumihiutaletta. Tais kaikki tytöt olla lumihiutaleita ja pojat tonttuja. Muistan myös että se lumihiutale ei meinannut pysyä pinnillä päässäni. Kovasti jännitti ..

   Oliskohan ollut neljännellä luokalla kun opettaja ilmoitti että luokkamme esittää Tiernapojat joulujuhlassa. Siihen tarvittiin laulajia ja opettaja pyysi ysin ja kympin laulajia ilmoittautumaan. Olimme saaneet uuden opettajan neloselle ja 2kk ennen joulua hän ei ollut vielä pitänyt meille laulukoetta. Muistin kyllä että oma laulunumeroni oli vain kahdeksan, mutta halusin päästä esitykseen ja .. valehtelin. Uskoisin opettajamme jossain vaiheessa tarkistaneen meidän todistuksiamme, mutta ei hän koskaan numeroihin palannut.

   Vilpillä ja vääryydellä pääsin siis esitykseen. Minusta tehtiin knihti. 70-luvun loppu ei ollut vielä valmis tytön esittämään Herodekseen J  Esitys meni muistaakseni hyvin. Jälkikäteen minulle kerrottiin että yleisöön oli yllätys yllätys kuulunut parhaiten minun ääneni. Kun knihtinä lähdin lahtaamaan poikalapsia ja poistin hetkeksi näyttämöltä, kuului opettajamme ”kuiskaus”.

   Ala-asteen joulujuhlissa meille jaettiin aina joulupussi. Paperipussi jossa oli omena, muutama pipari ja rusinalaatikko. Olisiko ollut joskus myös suklaata. Kuullostaa ehkä köyhältä, mutta tuolloin nuo joulupussit toivat suurta iloa.

  Yläasteen joulujuhlista on jäänyt päällimmäisenä mieleen luokkatoverini esittämä runonlausunta, jolle tietty irvailtiin ennen esitystä ja esityksen jälkeen. Voi meitä. Sanon meitä, sillä en myönnä olleeni yksin irvailemassa, vaikkakin olen voinut olla eturivissä .. Julma-Junttonen jo alaikäisenä. Jossain yläasteen joulunäytelmässä oli taustamusiikkina minun Hammond-soittoani jonka olin nauhoittanut.

  Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja ..  Aika todellakin kultaa muistot.  Valitettavaa että noista juhlista ei ole meidän perheessä valokuvia. Ottakaa ihmiset valokuvia juhlasta ja arjesta. Ei tartte vuoden-kahden tai kymmenen kuluttua harmitella kuvien puutetta. Ja kuten aikaisemmassa blogi-kirjoituksessani ehdotin : tehkää kuvista kuvakirjoja. Näin muistoihin on helppo palata.

   Ps. HBD ääs Junttonen juniori !

  This week we’ve been having christmas parties in Finnish schools. There been celebrations at schools in the mornings and in the evenings. I think when we were in comprehensive school, our Christmas parties were in the evening, as I do remember having parents in the audience. It’s been a few years.. but I still remember my 1^st grade christmas party. I played a snowflake. I think all the girls were snowflakes and the boys were Santa’s little helpers, tomtes. It was all pretty exciting ..

  It might have been on the 4^th grade when our teacher announced that we would do the “Star boys' singing procession”. To do it, he wanted to have the pupils with 9 or 10 in singing. He had not yet organized a singing test to us, so he relied upon our word. Which he shouldn’t have J  Because I lied. I know my singing number was only 8, but I wanted to be in that play.

  I was given the role of the soldier of king Herod. The late 70’s were not yet ready for a female king J To my recollection the play went well. Afterwards I was told that when I was on stage, my voice was the most audible. When I left the stage for a while (to slaughter the baby boys), the teachers “whispering” was what the audience heard.

In those days all the kids were given a small paper bag (not a book, an actual bag) that contained an apple, gingerbread cookies, raisins and sometimes chocolate. It may sound “poor”, but we were happy to receive them from the school.

 From the christmas celebrations in junior-high, the clearest memory is of reciting poems. This was done by a class-mate of ours. We used to tease him before “the show” and after it. Oh boy, we were cruel. I say “we” as I won’t admit being alone. In one of the junior-high school plays the background music was my own recoding of me playing a christmas carol with my Hammond.

Those were the days my friend , oh yes those were the days. And time definitely washes away the negative memories. Unfortunately there are no photographs in my family from those school plays. May this be a lesson to you all : take pictures ! Then you don’t need to regret in a year or two, or in ten years. And make photo-books out-of them. This way you can re-live these special moments. 

Ps. Today is the birthday of “my oldest child”. HBD S.Junttonen junior !

One little christmas tree / Yksinäinen joulukuusi

Link to YouTube

One little Christmas tree was standing alone,
waiting for someone to come by.
One little Christmas tree that never had grown,
cried as he looked up to the sky.

"Oh please Mr. Father Tree, the tallest of all
I'm so afraid and so alone.
Could one little Christmas tree,
so tiny and small light up someone's home?"

'Cause one little Christmas tree can light up a home,
so one little child can find a toy.
One little Christmas tree can light up a home,
so one little heart can find some joy

One little angel who was riding a star,
cried as she looked down at the tree.
"Oh please Mr. Father Tree, wherever you are.
May I give him the star you gave to me?"

Then in the heavens came a voice from afar,
a voice that was heard throughout the world
"Go down little angel girl and give him your star,
tonight he'll light the world"

'Cause one little Christmas tree can light up the world,
so those who are lost may find their way.
One little Christmas tree can light up the world,
so all men may see on Christmas day.

Ja vapaa käännös tästä ihanasta joululaulusta:
(olethan huomannut että lihavoidut sanat ovat linkki)

Pieni joulukuusi seisoi yksinään
odottaen että joku tulisi.
Tämä kuusi ei ollut kasvanut täyteen mittaansa
ja lausui taivaalle katsoessaan:

Oi sinä kuusista suurin,
olen niin peloissani ja yksin.
Voisiko näin lyhyt kuusipuu
kitukasvuinen, valaista jonkun kodin ?

Koska pienikin kuusipuu voi valaista kodin
jotta lapsista pienin löytää lelun.
Pieni kuusipuu voi valaista kodin
jotta pieninkin sydämistä löytää ilon.

Pieni tähdellä ratsastava enkeli huudahti
katsoessaan alas pientä kuusta:
”Oi sinä kuusista suurin , missä lienekin,
saanko antaa hälle tähden jonka annoit minulle?”

Silloin taivaan täytti ääni kaukaa,
ääni joka kuultiin läpi maan.
”Laskeudu enkeli ja anna hälle tähtesi,
tänä yönä pieni kuusi valaisee maailman”

Sillä pienikin kuusipuu voi valaista maailman,
jotta ne jotka ovat hukassa löytävät tiensä.
Pienikin kuusipuu voi valaista maailman,
jotta kaikille koittaisi valoisa joulu.

Öljyihme / Festival of light

   Alkuperäisessä joulukalenteri-ideassani ”tapahtumat” sijoittautuvat kerrostaloon, jossa vierailemme 24-25 asunnossa ja tutustumme erilaisiin tapoihin valmistautua jouluun. Kun mietin millaisia perheitä, asukkaita, talossa olisi, yksi ”ryhmä” jonka listasin oli juutalaiset. Haasteeksi oli muodostua se, että en tunne yhtään juutalaista, en tunne heidän tapojaan.

Kaiken mitä tiedän, olen joko oppinut kirjoista, telkkarista tai internetistä. Tämä ei pysäyttänyt minua. Etsin tietoa ja opin seuraavaa.

  Tänä vuonna Hanukan katsotaan alkavan tänään, 20.12. Alkamispäivä vaihtelee hiukan vuosittain, sillä heillä on oma ajanlaskunsa ja kalenteri.  Hanukka-juhla kestää kahdeksan päivää ja sitä juhlitaan vajaa parisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua tapahtuneen öljyihmeen muistoksi.

  Hanukan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään yksi kynttilä, toisena kaksi jne. Koska nämä kynttilät ovat pyhiä, niiden valoa ei saa käyttää hyödyksi esimerkiksi lukemiseen, joten lisäksi on sytytettävä aina yksi ylimääräinen kynttilä. Edellisenä iltana poltetut kynttilät on seuraavaksi vaihdettava uusiin niin, että kaikki kahdeksan pyhää kynttilää ovat samassa tasossa keskenään. Hanukka-juhlan aikana kodeissa poltetaan yhteensä 44 kynttilää. Hanukka-kynttelikköä kutsutaan nimellä hanukia, ja se asetetaan ikkunalaudalle niin, että kotiin palaavat ihmiset sen nähdessään muistavat hanukan ihmeen ja iloitsevat.

  Ottaen huomioon että juutalaisuus on hyvin laajalle ”levinnyt”, oikein pistää ihmettelemään että en ole koskaan nähnyt omin silmin hanukia, tai menoraa. Tai hei, olen tainnut nähdä, tai ainakin minun olisi pitänyt nähdä. Ja taas palaamme vuoteen  ’93   Tuolloin vierailin juutalaiskodissa, useammankin kerran.  Höh, siinä meni sekin mahdollisuus sivistää itseään J Ei tarvitsisi ”ottaa oppinsa” Frendeistä. Tosin, tuon jakson kirjoittajat ovat löytäneet asiasta .. koomisuuden. Onneksi Frendien lisäksi on mm. Viulunsoittaja katolla ja iki-suosikkini Yentl.

Hei, pitääkin katsoa jos tuon leffan saisi jostain tilattua.

  Viulunsoittaja katolla -elokuva julkaistiin 1971, sen jälkeen kun musikaali oli niittänyt menestystä 60-luvulla. Elokuvan musiikki sain Oscar-palkinnon. Yentl on Barbra Streisand’in ohjaama, kirjoittama ja tähdittämä elokuva vuodelta 1983. Pettymyksekseni luin juuri että vaikka Barbran kanssanäyttelijöistä kaksi olivat jo tuolloin palkittu aikaisemmista laulurooleista, vain Barbra laulaa elokuvassa. Onhan Barbra mahtava esiintyjä, mutta ..  olisi hän voinut jakaa muidenkin kanssa paikkansa auringossa!  Taas nähtiin että elämä on niin epäoikeudenmukaista..

  In my original Christmas countdown concept, the main location is an apartment building. During December we would visit 24-25 households and see how different families, occupants prepare for Christmas. When I was thinking about these different  households, I wanted to visit a jewish home.  The challenge is that I don’t know any jews, I don't have any first-hand knowledge.

All I know is from books, TV or from internet. But this didn’t stop me. I searched for information and learned the following.

  This year Hanukkah (festival of light) starts today, December 20th. The starting date varies a bit from year to year, as the jews have a calendar of their own. The Hanukkah celebrations last for eight days and it is celebrated to commemorate the miracle of burning oil about less than 200 years BC.

  As a universally practiced "beautification" of the mitzvah, the number of lights lit is increased by one each night. An extra light called a shamash, meaning "attendant"," is also lit each night, and is given a distinct location, usually higher, lower, or to the side of the others.

The purpose of the extra light is to adhere to the prohibition, specified in the Talmud，

against using the Hanukkah lights for anything other than publicizing and meditating on the Hanukkah story.  This differs from Sabbath candles which are meant to be used for illumination. Hence, if one were to need extra illumination on Hanukkah, the shamash candle would be available and one would avoid using the prohibited lights. Some light the shamash candle first and then use it to light the others. So all together, including the shamash, two lights are lit on the first night, three on the second and so on,  ending with nine on the last night, for a total of 44。

  Considering that the jewish religion is widely ”spread”, I do wonder how I haven’t ever seen a hanukia (Hanukkah candle-holder) or a menorah.  Hey, I might have seen one. And so we return back to the year ´93. That year I visited a jewish house several times, but missed the opportunity to educate myself.  If I’d pay more attention to my surroundings at that time, I wouldn’t need to learn from Friends. I think the script writers for that episode have done a good job to capture the .. dilemma. Luckily in addition to Friends we have e.g. the movies Fiddler on the roof and Yentl. That reminds me, I need to check if I could get my hands on that movie.

   The movie Fiddler on the roof was released in ´71 after the 60’s success of the musical. The music on the movie won an academy award (Oscar). Yentl is directed, written and starred by Barbra Streisand from 1983. To my disappointment I just learned that in the cast of Yentl there were two rewarded singer – actors, but still in the movie we only hear Barbra singing. Barbra is a great performer, that I cannot deny, but ..  she could have given the other a place in the spotlight as well.

Here we see again that life is so unfair..

Tanssia ja verta / Dancing and blood

  Lauantaista muodostui katastrofi, ihan omasta syystäni. Peruin kaksi ennalta sopimaani tapaamista ja .. menin katsomaan Hevisaurusta. Perumiseni aiheuttivat suurta paheksuntaa oman perheeni piirissä ja ”laajennetussa” perheessäni. Ehkä opin jotain, ainakin hetkeksi.

  Sunnuntai olikin sitten yhden buukkauksen päivä ja se vasta mahtava olikin. Tapiolan kulttuurikeskuksessa esiintyi eri ikäisiä DCA tanssijoita, mm. kummityttöni Ronja. Aah, olen tanssitaidoton pökkelö ja hämmästyin kuinka nautin esitysten katselusta. Oli mahtava katsella kuinka nuo lapset ja nuoret nauttivat esiintymisestä. Kummityttöni ryhmän jälkeen suosikkini oli n.3-5 vuotiaiden tonttu-tyttöjen ”Soihdut sammuu” –esitys.  Vautsi.  Nuorena se on aloitettava.

  Alkaneelle viikolle jäi vielä monta lahjaa hankittavaksi. Edessä kuitenkin melko normaali työviikko. On kuitenkin lahja jonka useampi meistä voisi antaa, mutta jostain syystä kieltäytyy. Verenluovuttaminen. Olen kuullut monenlaisia syitä miksi ihmiset eivät käy luovuttamassa verta. Okei, ymmärrän jos veriarvot ovat huonot tai että tulee huonovointiseksi luovutuksen jälkeen. Sitä en ymmärrä että kieltäytyy luovuttamasta verta koska Veripalvelu myy veri-tuotteet eteenpäin..  Mutta hei, mun maailmankatsomukseni on omanlaatuinen. Mitäs kun sinä tai läheisesi tarvitsee verta ja sitä ei yksinkertaisesti ole?  Itse yritän ennättää luovuttamaan tällä viikolla. Olen vallan ylpeä siskoni tyttärestä joka kävi viime viikolla luovuttamassa.

  Eilen mietin joulua mummon vinkkelistä. Mummon joka valmistautui jouluun toivoen että joulupöytään tulisi kaivattuja vieraita. Tänään puolestani olen ”laskenut” kuinka onnellisessa asemassa olen kun minut on toivotettu tervetulleeksi useaan joulupöytään tänäkin vuonna. Haluan uskoa että kutsut ovat puhtaasta ystävyydestä, eivätkä säälistä. Vaikka asunkin yksin, en ole yksinäinen.

Muistelen lämmöllä joulua reilun kymmenen vuoden takaa, kun olin päättänyt viettää joulun yksin kotona. Aattona lämmitin sauna, kylvin kynttilänvalossa ja kävin joulukirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen pappimme oli ovella hyvästelemässä seurakuntaa ja minun kohdallani hän sanoi ”Hyvää joulua Salme”. Kotiin kävellessäni sateli hiljalleen lunta, kylä oli hiljainen, enkä kokenut olevani yksin.  Kotiin päästyäni pistin takka-DVD’n päälle ja avasin lahjani takkatulen loimutessa (telkkarissa).

   Saturday turned into a catastrophe, due to my own poor decision making. I canceled two earlier engagements to make it to the Hevisaurus concert. These cancelations offended my immediate- and extended family. Perhaps I learned something, for a while at least.

   Sunday was a one booking day and a great one. I went to the Tapiola Culture Centre to see a DCA dance performance. There were dancers from different age groups, among them my god daughter Ronja. Oh, I’m not a dancer and was surprised to see how I enjoyed following the performances. I was amazed how these kids enjoyed themselves on the stage. I liked the best the group where my god daughter performed. As a good 2^nd came the group of 3-5 year old santas-helpers. The were adorable.

During this week I still need to get a few presents and ahead is a normal working week as well. There is one gift that you can give and it doesn’t require purchase : donating blood. I cannot understand the folks who refuse to donate blood because the blood service of Red Cross is selling it. If one has weak blood or simply became sick from donating, that I can accept . Well, I do have “my own” weltanschauung. But what will you do if you or your loved one need blood and there simply is none?

I am proud of my niece who went to donate blood last week.

   Yesterday I was thinking about Christmas from the view-point of a grandma, who was preparing the Christmas meal with the hope that her daughter would come for a visit. Today I’ve been counting my blessings. How lucky I am to have been invited to several houses to be present at Christmas eve. I want to believe that the invitations are from pure hearts and not because they feel sorry for me. Even if I live alone, I’m not lonely.

I still recall fondly the christmas about 10 years ago, when I had decided to stay home, alone.  On Christmas eve I heated-up the sauna, bathed in candle light and went to the Christmas eve service at my church. After the service our priest was wishing us farewell at the door. When it became my turn, he said “Merry Christmas Salme”.  I thought that was pretty special, as I go to church maybe once, maximum twice a year. When walking home it started to snow, the village was quiet and I  didn’t feel alone. When I got home I put the fireplace-DVD on and opened my gifts in front of a blazing fire (on TV).