70's show / Paluu menneisyyteen

 

  Tällä viikolla Suomen kouluissa on vietetty joulujuhla jos toinenkin. On ollut juhlia aamulla ja toisia illalla. Eiköhän meillä ollut joulujuhlat ala-asteella aina illalla, sillä muistelen yleisössä olleen myös vanhempiamme. Vaikka noista joulujuhlista on jo .. muutama vuosi, muistan että ekaluokan juhlissa esitin lumihiutaletta. Tais kaikki tytöt olla lumihiutaleita ja pojat tonttuja. Muistan myös että se lumihiutale ei meinannut pysyä pinnillä päässäni. Kovasti jännitti ..

   Oliskohan ollut neljännellä luokalla kun opettaja ilmoitti että luokkamme esittää Tiernapojat joulujuhlassa. Siihen tarvittiin laulajia ja opettaja pyysi ysin ja kympin laulajia ilmoittautumaan. Olimme saaneet uuden opettajan neloselle ja 2kk ennen joulua hän ei ollut vielä pitänyt meille laulukoetta. Muistin kyllä että oma laulunumeroni oli vain kahdeksan, mutta halusin päästä esitykseen ja .. valehtelin. Uskoisin opettajamme jossain vaiheessa tarkistaneen meidän todistuksiamme, mutta ei hän koskaan numeroihin palannut.

   Vilpillä ja vääryydellä pääsin siis esitykseen. Minusta tehtiin knihti. 70-luvun loppu ei ollut vielä valmis tytön esittämään Herodekseen J  Esitys meni muistaakseni hyvin. Jälkikäteen minulle kerrottiin että yleisöön oli yllätys yllätys kuulunut parhaiten minun ääneni. Kun knihtinä lähdin lahtaamaan poikalapsia ja poistin hetkeksi näyttämöltä, kuului opettajamme ”kuiskaus”.

   Ala-asteen joulujuhlissa meille jaettiin aina joulupussi. Paperipussi jossa oli omena, muutama pipari ja rusinalaatikko. Olisiko ollut joskus myös suklaata. Kuullostaa ehkä köyhältä, mutta tuolloin nuo joulupussit toivat suurta iloa.

  Yläasteen joulujuhlista on jäänyt päällimmäisenä mieleen luokkatoverini esittämä runonlausunta, jolle tietty irvailtiin ennen esitystä ja esityksen jälkeen. Voi meitä. Sanon meitä, sillä en myönnä olleeni yksin irvailemassa, vaikkakin olen voinut olla eturivissä .. Julma-Junttonen jo alaikäisenä. Jossain yläasteen joulunäytelmässä oli taustamusiikkina minun Hammond-soittoani jonka olin nauhoittanut.

  Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja ..  Aika todellakin kultaa muistot.  Valitettavaa että noista juhlista ei ole meidän perheessä valokuvia. Ottakaa ihmiset valokuvia juhlasta ja arjesta. Ei tartte vuoden-kahden tai kymmenen kuluttua harmitella kuvien puutetta. Ja kuten aikaisemmassa blogi-kirjoituksessani ehdotin : tehkää kuvista kuvakirjoja. Näin muistoihin on helppo palata.

   Ps. HBD ääs Junttonen juniori !

  This week we’ve been having christmas parties in Finnish schools. There been celebrations at schools in the mornings and in the evenings. I think when we were in comprehensive school, our Christmas parties were in the evening, as I do remember having parents in the audience. It’s been a few years.. but I still remember my 1^st grade christmas party. I played a snowflake. I think all the girls were snowflakes and the boys were Santa’s little helpers, tomtes. It was all pretty exciting ..

  It might have been on the 4^th grade when our teacher announced that we would do the “Star boys' singing procession”. To do it, he wanted to have the pupils with 9 or 10 in singing. He had not yet organized a singing test to us, so he relied upon our word. Which he shouldn’t have J  Because I lied. I know my singing number was only 8, but I wanted to be in that play.

  I was given the role of the soldier of king Herod. The late 70’s were not yet ready for a female king J To my recollection the play went well. Afterwards I was told that when I was on stage, my voice was the most audible. When I left the stage for a while (to slaughter the baby boys), the teachers “whispering” was what the audience heard.

In those days all the kids were given a small paper bag (not a book, an actual bag) that contained an apple, gingerbread cookies, raisins and sometimes chocolate. It may sound “poor”, but we were happy to receive them from the school.

 From the christmas celebrations in junior-high, the clearest memory is of reciting poems. This was done by a class-mate of ours. We used to tease him before “the show” and after it. Oh boy, we were cruel. I say “we” as I won’t admit being alone. In one of the junior-high school plays the background music was my own recoding of me playing a christmas carol with my Hammond.

Those were the days my friend , oh yes those were the days. And time definitely washes away the negative memories. Unfortunately there are no photographs in my family from those school plays. May this be a lesson to you all : take pictures ! Then you don’t need to regret in a year or two, or in ten years. And make photo-books out-of them. This way you can re-live these special moments. 

Ps. Today is the birthday of “my oldest child”. HBD S.Junttonen junior !