Tanssia ja verta / Dancing and blood

  Lauantaista muodostui katastrofi, ihan omasta syystäni. Peruin kaksi ennalta sopimaani tapaamista ja .. menin katsomaan Hevisaurusta. Perumiseni aiheuttivat suurta paheksuntaa oman perheeni piirissä ja ”laajennetussa” perheessäni. Ehkä opin jotain, ainakin hetkeksi.

  Sunnuntai olikin sitten yhden buukkauksen päivä ja se vasta mahtava olikin. Tapiolan kulttuurikeskuksessa esiintyi eri ikäisiä DCA tanssijoita, mm. kummityttöni Ronja. Aah, olen tanssitaidoton pökkelö ja hämmästyin kuinka nautin esitysten katselusta. Oli mahtava katsella kuinka nuo lapset ja nuoret nauttivat esiintymisestä. Kummityttöni ryhmän jälkeen suosikkini oli n.3-5 vuotiaiden tonttu-tyttöjen ”Soihdut sammuu” –esitys.  Vautsi.  Nuorena se on aloitettava.

  Alkaneelle viikolle jäi vielä monta lahjaa hankittavaksi. Edessä kuitenkin melko normaali työviikko. On kuitenkin lahja jonka useampi meistä voisi antaa, mutta jostain syystä kieltäytyy. Verenluovuttaminen. Olen kuullut monenlaisia syitä miksi ihmiset eivät käy luovuttamassa verta. Okei, ymmärrän jos veriarvot ovat huonot tai että tulee huonovointiseksi luovutuksen jälkeen. Sitä en ymmärrä että kieltäytyy luovuttamasta verta koska Veripalvelu myy veri-tuotteet eteenpäin..  Mutta hei, mun maailmankatsomukseni on omanlaatuinen. Mitäs kun sinä tai läheisesi tarvitsee verta ja sitä ei yksinkertaisesti ole?  Itse yritän ennättää luovuttamaan tällä viikolla. Olen vallan ylpeä siskoni tyttärestä joka kävi viime viikolla luovuttamassa.

  Eilen mietin joulua mummon vinkkelistä. Mummon joka valmistautui jouluun toivoen että joulupöytään tulisi kaivattuja vieraita. Tänään puolestani olen ”laskenut” kuinka onnellisessa asemassa olen kun minut on toivotettu tervetulleeksi useaan joulupöytään tänäkin vuonna. Haluan uskoa että kutsut ovat puhtaasta ystävyydestä, eivätkä säälistä. Vaikka asunkin yksin, en ole yksinäinen.

Muistelen lämmöllä joulua reilun kymmenen vuoden takaa, kun olin päättänyt viettää joulun yksin kotona. Aattona lämmitin sauna, kylvin kynttilänvalossa ja kävin joulukirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen pappimme oli ovella hyvästelemässä seurakuntaa ja minun kohdallani hän sanoi ”Hyvää joulua Salme”. Kotiin kävellessäni sateli hiljalleen lunta, kylä oli hiljainen, enkä kokenut olevani yksin.  Kotiin päästyäni pistin takka-DVD’n päälle ja avasin lahjani takkatulen loimutessa (telkkarissa).

   Saturday turned into a catastrophe, due to my own poor decision making. I canceled two earlier engagements to make it to the Hevisaurus concert. These cancelations offended my immediate- and extended family. Perhaps I learned something, for a while at least.

   Sunday was a one booking day and a great one. I went to the Tapiola Culture Centre to see a DCA dance performance. There were dancers from different age groups, among them my god daughter Ronja. Oh, I’m not a dancer and was surprised to see how I enjoyed following the performances. I was amazed how these kids enjoyed themselves on the stage. I liked the best the group where my god daughter performed. As a good 2^nd came the group of 3-5 year old santas-helpers. The were adorable.

During this week I still need to get a few presents and ahead is a normal working week as well. There is one gift that you can give and it doesn’t require purchase : donating blood. I cannot understand the folks who refuse to donate blood because the blood service of Red Cross is selling it. If one has weak blood or simply became sick from donating, that I can accept . Well, I do have “my own” weltanschauung. But what will you do if you or your loved one need blood and there simply is none?

I am proud of my niece who went to donate blood last week.

   Yesterday I was thinking about Christmas from the view-point of a grandma, who was preparing the Christmas meal with the hope that her daughter would come for a visit. Today I’ve been counting my blessings. How lucky I am to have been invited to several houses to be present at Christmas eve. I want to believe that the invitations are from pure hearts and not because they feel sorry for me. Even if I live alone, I’m not lonely.

I still recall fondly the christmas about 10 years ago, when I had decided to stay home, alone.  On Christmas eve I heated-up the sauna, bathed in candle light and went to the Christmas eve service at my church. After the service our priest was wishing us farewell at the door. When it became my turn, he said “Merry Christmas Salme”.  I thought that was pretty special, as I go to church maybe once, maximum twice a year. When walking home it started to snow, the village was quiet and I  didn’t feel alone. When I got home I put the fireplace-DVD on and opened my gifts in front of a blazing fire (on TV).