Ja tapahtui niinä päivinä .. / In those days a decree was issued ..

  
  ”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.  Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.”
Näillä sanoin monelle meistä alkaa joulun tarina. Ei ollut Joosefin ja Marian oma päätös lähteä reisuun. Oli pakko, käsky kävi. Nykypäivänä ei välttämättä ole pakko eikä kukaan ole käskenyt, mutta moni lähtee jouluna reisuun velvollisuudentunteesta tai yrittäessään täyttää heihin asetetut odotukset.
   2000 –luvun versio jouluevankeliumista voisikin olla ”Ja tapahtui niinä päivinä että anopilla kävi käsky, että koko suvun olisi tultava hänen joulupöytäänsä. Tämä ei tapahtunut suoralla ilmoituksella, vaan rivien väliin asetetuilla pienillä .. kuittauksilla. Ja näin kaikki lapset perheineen alkoivat suunnitella jouluaan. Ongelmaksi muodostui se, että molemmilla vanhemmilla oli omat vanhemmat hyvissä voimissa ja molemmissa ”mummoloissa” odotettiin perheitä juuri sinne. Tästä alkoi kolmen viikon kiistely ja hampaiden kiristys…  Aattoaamuna perhe pakkautui autoon lahjoineen, lapsineen ja koirineen ja matka alkoi. Koko ajomatkan tunnelma oli kireä, sillä yksi perhe ei voi olla kahdessa paikassa aatto-iltana. Kireää tunnelmaa yritettiin laukaista viinillä ja snapsilla ruokailun yhteydessä ja lopputuloksena oli humaltunut miniä ja appiukko, jotka puhuivat ohi suunsa. Anoppi tästä hermostui ja haukkui miniän maanrakoon, talon isäntä joutui sohvalle yöksi. Jouluaamuna tunnelma oli kuin hautajaisissa, ei syntymäjuhlassa. Painostava tunnelma jatkui koko joulupäivän, sillä eihän perhe voinut lähteä pois kesken ”joulun vieton”. Koko joulupäivänä ei käyty keskustelua täysin lausein. Kyräiltiin ja tiuskittiin. Onneksi tuli toinen joulupäivä ja oli hyväksyttävää lähteä aamiaisen jälkeen matkaan. Kotimatka sujui hiljaisuuden vallitessa. Vanhemmat mielessään vannoivat että tämä oli viimeinen joulu jonka he viettivät näin.. ”
Yli kahdenvuosikymmenen mittainen empiirinen tutkimukseni on osoittanut edellä ”mainitussa” tarinassa olevan enemmän kuin hitunen totuutta J   Kun yhtälöön lisätään pitkähköt välimatkat, sukujen erilaiset jouluperinteet ja jouluun ladattujen odotusten korkeus ..   Huh huh.  Stressiä pukkaa. 
Kansalaiset, medbörjare. Olkaa avoimia ja selkeäsanaisia kun viestitte omia joulusuunnitelmia vanhemmillenne / appivanhemmille. Onhan kyse teidänkin joulusta, ei vain heidän.
Diu-diu-diu ja tip-tap, tip-tap  J

  “In those days Caesar Augustus issued a decree that a census should be taken of the entire Roman world. This was the first census that took place while Quirinius was governor of Syria. And everyone went to their own town to register.” 

  With the words above starts the tale of Christmas. It wasn’t the decision of Josef or Mary to start the journey. They had to, a decree was issued. These days you may not be ordered to make the trip, but many embark feeling that they had no choice, it is expected from them to travel.

   The 21^st century version of the Christmas gospel could be “In those days the Mother-in-law issued a decree that the whole family should be in her Christmas-dinner. This was not directly communicated but in between the lines and with subtle hints. And so all her grown children started to plan their holidays. What became the problem for our example couple was, that both of them still had their own families who expected them to spend the holiday with them.  So this was the start for a three week bickering. In the morning of the 24^th the family packed the presents, kids and dogs in the car and started the journey.

 Throughout the drive the tension was so thick you could cut it with a knife. This was because one family could not be in two places at the same time. The attempt to release the tension with an extra schnaps and glasses of red wine only resulted to a drunken daughter-in-law and father-in-law who said too much. The mother-in-law scolded the daughter-in-law and the father-in-law ended sleeping on the couch. The mood in the Christmas morning was more like in a funeral, not in a birthday-celebration. And it continued throughout the day. One could not leave on the 25^th, in the middle of the holiday. No conversation was made that day, only short grunts. Thank god the 2^nd day of Christmas came and the family could pack-up the car and head for home. The drive back home was a silent one. Both of the parents were deciding in their thoughts that this was the last Christmas spent in this manner …”

  My empirical research from over two decades has proven that the above written description has more than a piece of truth in it. When you add to it the long drives, different Christmas traditions and the too high  expectations. Phew ..  One starts to feel the pressure ..

  My fellow citizens. Please be open and very clear when communicating your holiday plans to your parents, family or in-laws. Hey, this is also your Christmas !

  Diu-diu-diu and  tippe-tap, tippe-tap  J