Voiko tämän helpompaa olla / Could it be any easier ?

  Paistuvan piparin tuoksu on joulun tuoksu, tai sanottaisiinko jouluun valmistautumisen tuoksu.  Aidon kuusen tuoksun voittanutta ei ole. En ole moneen vuoteen hankkinut kuusta kotio, sillä ottaen huomioon kuinka vähän olen kotona, se ei ole vaivan väärti. Saan kuitenkin nauttia kuusesta (tai kuusista) ihan tarpeeksi, sillä kaikkialla muuallahan on kuusi J  Mutta pipareihin ja niiden paistoon. Tälläiselle ”joka toinen viikko” kokkaajalle kotipaistoisten pipareiden teko on kyllä tehty helpoksi. Itse joutuu sentään kaulitsemaan, mutta muutoin on muotti-valmista. En paista pipareita tarpeeksi että voisin itse tehdä vertailua valmiiden taikinoiden suhteen, mutta ehkä tänä vuonna paneudun tähän. Olen aivan liian laiska itse tekemään taikinaa. Ei, ei, en usko että se on helppoa J  Ihailen teitä jotka teette omat taikinanne ja olette löytäneet sen teidän pipareille oikean koostumuksen.

  Ihan tosissani ajattelen tehdä pipareita annettavaksi. Ehkä ripustettavaksi kuuseen tai ihan vaan syötäväksi. En vaan ole kauhean kätevä käsistäni, joten pitää olla tarkkana että muistan sanoa että olen itse ne tehnyt. Eräänä jouluna n.10 vuotta sitten päätin antaa lapsilleni lahjaksi itse-tekemäni essut.  Essu-ikäisiä taisi tuolloin olla kolme. Tein itse kaavat ja ajattelin työohjeita. Ompelukonesta sain ajella Erjan luona. Essut onnistuivat mielestäni melko hyvin, vaikka itse sen sanonkin. Yhden essuista sai sisareni nuorin tytär. Sisareni on vaatturi-tason käsityöihminen, joten kynnys antamiselle oli korkea. Mutta mutta, ei hän huomannut että essu oli itse-tehty! Ei katsonut tarpeeksi tarkkaan, sillä ei ole odotettavissa että minä antaisin omien kätteni töitä lahjaksi. Olin hyödyntänyt yllätysmomenttia.

  Ajattelin mennä kauppaan ja etsiä oikein suuria muotteja pipareilleni. Ehkä joku Muumi-mamma tai pikku-Myy voisivat olla suosittuja. Sydänkään ei olisi hassumpi. Voisin jatkojalostaa ensimmäisenä adventtina käyttämääni ”myyntipuhetta” kun tarjosin (kaupan) pipareita : saako olla rohkeutta (sininen kuorrotus) tai rakkautta (punainen kuorrutus) ? En vaan ole aikaisemmin kuorruttanut pipareita .. joten tulee olemaan jännää !

  Pipareiden sijasta voisi antaa myös oman kokeilukeittiönsä tuotoksia. Joku aika sitten kolleegani Intiassa aloittivat sähköpostilla kiertokirjeen, jossa lähetettiin omavalintainen resepti ”listan” ensimmäisenä olevalle. Tämän kiertokirjeen tuloksena sain joitain varteenotettavia ehdokkaita jouluiseen kokeilukeittiööni. En edes kuvittele ensimmäisen yrityksen olevan pois annettavaksi, joten nähtäväksi jää mitä ennätän pilotoimaan. Ooh, uunini tulee saamaan nyt joulukuussa enemmän äxöniä ko aikasempina 11 vuotena yhteensä.

  The smell of gingerbread-cookies baking  is the smell of christmas, or the smell of christmas preparations. Well, nothing beats the smell of an authentic Christmas tree (spruce). I haven’t had a Christmas tree at home for year, because I don’t spend that much time at home. I simply don’t think it’s worth the trouble. Anyways I can enjoy the Christmas trees in “other places” as everyone else has a tree. But back to the gingerbread cookies and baking them.  For a cook like me (who cooks every second week), the home baked gingerbread-cooking making is made really easy. I have to roll the dough myself, but otherwise you can get the dough “mould ready”. I’m not baking often enough to compare these store bought doughs, but perhaps this year I’ll try out several different batches. I’m too lazy to make the dough myself. No, no, I don’t believe it’s easy to make J   I do admire you who make your own doughs and have found the best .. consistency.

   I’m seriously considering baking this year, even to be given away. If I succeed, perhaps some of them even end up hanging in a tree. I’m not that handy, so I have to remember to say that I’ve made them myself. One Christmas about 10 years ago I decided to give my kids self-made aprons. I had at that time three kids at the “apron-age”. I made the pattern and “working instructions” myself. I could use Erja’s sewing machine and even saying it myself, the aprons turned out pretty nice. The receiver of one of the aprons was my niece whose mother, my sister, can sow like a tailor, so it wasn’t an easy choice to be giving a self-made apron to that household. But guess what happened: she (my sister) didn’t even realize the apron was hand-made. She didn’t look at it carefully enough, because it was not expected that I would have accomplished to do something like that. It came as a total surprise.

   I’m thinking of driving to the supermarket and look for good, nice, BIG cookie moulds. A Moomin mama or Little My could be nice.  A heart wouldn’t be bad either. I could develop further the “sales speech” I used during the 1^st advent kids-visit : “Would you like courage or love?” Courage from a cookie with blue frosting and love from red. I haven’t done the frosting myself before, so .. it’s going to be exciting !

  Instead of a gingerbread-cookie I could also give a product from my “experimental kitchen”.  A month or  two ago my colleagues from the India project initiated a “recipe-swap” chain letter. As a result of it, I got some recipes that I consider trying out myself this Christmas. I’m not even imagining that the 1^st attempts would be good enough to be given away, so time will only tell which of the recipes pass beyond the pilot phase. Oooh, this means that this December my oven will see more action that during the past 11 years in total.